torstai 18. kesäkuuta 2015

56. This is Sparta

Ma 07.07.2014 edelleen leiri nro 31

Aikainen, aurinkoinen aamu. Lämmin valo lankeaa Laatokan yltä, mutta en sen takia herännyt näin varhain, vaan havahduin siihen, kun jokin pieni, vanttera eläin tunki teltan alle. Kun se ei päässyt kylkeni lävitse, kulki se jalkaani tönien pitkin reidenvartta kunnes pujahti polvitaipeen alle mutta jäi jalkoväliin loukkuun koska toinen jalka oli tiiviisti teltanpohjaa vasten. Annoin armon ja nostin koukkuun toisenkin jalan ja eläin mönki pian toiselle puolelle telttaa ja rapisteli tiehensä. Koetin jouduttautua katsomaan, mutta en kerennyt. Tuhina ei ollut samanlainen kuin siilillä, pikemminkin  niiskuttava,  eikä sen teltanpohjaa nosteleva, notkea muotokaan siilin pyöreyttä muistuttanut. Kärpän, lumikon ja näädän suljen pois, ja tuskin vesikkoa näillä kunnailla on maailmanlaajuisen harvinaisuutensa takia. Piisami ja rottakin mielessä käväisi, mutta ehkä se kuitenkin oli minkki jonka kulkureitille telttani sattui.

Kiehautin murukahvit sillä sain aika helposti yölliseen hiillokseen tulet. Söin kalasäilykeleivän ja ryystäisin appelsiinimehun jämät päälle. Eilen kävin Läskelässä kaupassa josta evästäydennystä viimeksi hankin: 2 kalasäilykepurkkia,  jäätelöä, mehua, kahvikeksejä, maitoa, kahdenlaista makkaraa melkoiset jöötit ja 2 isoa, paksukuorista leipää. Kuitti on liimautunut mehupurkin pohjaan ja se näyttää kauheaa 320 ruplan summaa (7-8 euroa)!
Läskelässä, kaupassakäynnin jälkeen ja syötyäni kaupannurkalla jäätelön, menin miettimään seuraavaa siirtoani ja evästelemään suomalaisten (?) rakentaman, aivan uuden kirkon varjoon. Kirkossa oli alkamassa juuri saarna. Oven edessä betonisilla portailla odotteli 3 vanhempaa naista ja yksi oikein soma nuorempi neitokainen. Sepelille kirkon eteen rapisteli Ladan rämä josta nousi oikein iäkäs mies ja kallisteli heikoin polvin naisten luokse portaille. Paksu kuski pani ratin takana mahorkan palamaan ja oli sen oloinen, ettei häntä elävänä kirkkoon saataisikaan.  Pappi tuli kirkosta aukaisemaan lukitun oven. Laski seurakuntansa jäsenet sisälle ja tuli puhuttamaan minua. Kun se ensiksi oli kysynyt englanniksi mistä tulen ja minä vastasin suomeksi, löytyivät häneltäkin selvät suomenkieliset lauseet. Pappi pyysi minut sisälle. Lupasin  pistäytyä kunhan olen syönyt kädessäni olevan piirakan. Kohta kirkkoon kiiruhti vielä hameenhelmat sepeliä ryystäen yksi vanhempi naisihminen. Kävin sitten hetken istumassa takapenkissä minäkin, mutta pappipa saaranasikin venäjäksi, paitsi muutaman lauseen kohdalla, jotka hän näytti kohdistavan etupenkissä hartiat lysyssä istuvalle harmajapäänaiselle. Samoilta saarnan aiheet vaikuttivat kuin mitä elämäni aikana olen muuallakin kuullut, eivätkä virsien säveletkään totutuista poikenneet. Nuoren naisen kohoilevaa povea ja sileitä poskia oli kyllä lysti katsella, ja heleä oli lauluäänensä. Sen sirkeät silmät suuntautuivat pappiin kuin olisi ollut rakastunut tähän, ja mikseipä olisi voinut ollakin. Rakkaushan on kaunis asia kirkossakin vaikka veriruskeaksi synniksi sekin ihmistunne niiden seinien sisällä kovin usein on tuomittu.

Tämä hengittävä, mutta muuten hengetön kulkuri tunsi pian itsensä hyvin vieraaksi ja poistui matkoihinsa.
Läskelän jälkeen tulinkin heti Rautalahden kylään jonka rakennuskanta oli äkkinäisen silmään kummitusmainen. Varmaan se, joka oli kirjoittanut mustalla maalilla betoniaitaan englanniksi, että tämä on Sparta, tiesi mitä teki viitatessaan muinaiseen Kreikkalaiseen Spartan kaupunkiin. Joitain historianhaikuja Spartan tarusta minunkin päässäni ajelehtii, mutta ei tarkempia.
Raavin muistiin vielä, ennen leirin purkua ja matkan jatkamista kohti Sortavalaa ja Valamoa, että ennen Läskelää näin maatalon pihassa mammutin joka oli muotoiltu puuaineksista ja heinistä. Pienessä aitauksessa käyskeli jokunen nautaeläin ja tiensuuta vartioi puinen tykki. On minulla niistäkin valokuvia, että muistan sen paikan sitten aikanaan kunhan, ja jos, kotiinkin joskus ajelehdin.

Ei kommentteja: