perjantai 21. maaliskuuta 2014

Menneiden päiviemme värit: Metsän tummuus meille huokaa

Ma 21.10.1991 Unimäki

Paljonkos minä tänään täytänkään? Luultavasti muutamat tuhat vuotta, niin on askel käynyt raskaaksi. Tytöt olivat piirtäneet mulle kortit ja koiranpentu herätteli aamuun nuolemalla peiton alta pilkottavien varpaiden välit.

Isästä näin unta. Se vihelsi koiraa metsässä: "Hakki! Hakki tseh! Hakkiii...viiuuufff, viuuuufff."

Yritin heräillessäni muistella isän ääntä. Muistin vain, kuinka hän yski ja niisti nenäänsä. Ja mille haisi kun polulla edellä mennessään pieraisi.

Eilisen Hesarissa kysytään kolmannen sivun otsikossa "Lamako lisäsi itsemurhia?" Muutamat sadattonnit, tai miljoonat, markat ovat nyt panneet jokunen vuosi sitten aloitettuun itsemurhien tutkimukseen. Eikö niilläkin markoilla olisi voinut parit itsemurhat ehkäistä suoralahjoituksena hätää kärsiville? Jopa jonkun kurjan kympin puutteen kirpaisemana herkempi menee ja voitelee narun. Tutkija saa sen ansiosta kymppitonnin tililleen tuon onnettoman tekosen aprikoinnistaan; rivin verran sanoja naputeltuaan.

Tutkijat tutkivat, julkaisevat raportit, pistäytyvät puhuvina pärstinä telkkarissa ja mapittavat tutkimuksensa arkistoon josta seuraava saman aiheen tutkija käy niitä selaamassa. Kun sekin on hölkännyt apurahakierroksensa, panee hänkin tutkimuksensa edellisten viereen hyllylle jossa jo ennestään on miljoonia maksaneiden mappien siistit rivit seinästä seinään, lattiasta kattoon. Itsemurhaaja ei näistä tutkimuksista edes kuule eikä lue mistään. Ei sille lehtiä tule eikä se maksa tv-lupia eikä se ramppaa seminaareissa viisaita kuuntelemassa. Kun elämänseinä nousee pystyyn se naulaa siihen ovenkahvan johon viimeiset solmunsa kötöstelee; ovi vapauteen aukeaa köyden kiristyessä. 1990-luku on alkanutkin aikamoisin ruumisröykkiöin vaikka ei meillä sotatila olekaan.

Ti 22.10.1991 Unimäki

Saunalla vielä viimeistelyhommia tein. Nyt huikoo ja laitoin pottu-nauris-porkkanavellin tarpeet kypsentymään. Palastelen odotellessa ruisleipää ja hörppäsen kahvit. Tytöt ovat reippainaskelin jotostelleet itse Karipurolle eilen ja tänä aamuna. Lunta viitisen senttiä, välillä suveaa ja välillä pakastaa. Nyt satelee hiljaisia lumirättejä taivaalta ja on tunnelma kuin Kähäränhämärässä kerran.

Pe 25.10.1991 Unimäki

Krapulanpoikanen. Kossua ja muutamat kaljat eilenillalla Oskarin luona Keyrityn rannalla. Kompuroin tyttöjen kanssa metsän halki Luikkokankaan "vanahuuvenpolokua" pimeässä pois ja ihan hyvin osattiin. Auto jäi Oskarin pihaan. Pitää tehdä noutoreissu iltapäivällä. Gunilla hakee tytöt Siiliin viikonlopuksi ja minä menen Iisalmeen. Mulla on rehvit Helinän kanssa Seurahuoneella.

La 26.12.1991 Unimäki

Aamu melkein. Ihan äsken kurvasin vastasataneessa lumessa pihaan. Oltiin illasta vain muutaman tanssiparin ajan Seurahuoneella ja sitten mentiin Poroveden satamaan jossa peruutin Transpotteron kahden ison veneen väliin. Mulla on sen takatilassa patjat ja peitot niin ihan mukava siellä viileässä oli naija. Ja höpöstellä muutenkin. Vein Helinän sitten tullessa sen jonkun tuttavan tai sukulaisen luokse ennen Hernejärven tienhaaraa kääntyvästä liittymästä oikealle. Väisäs Kalle, timpuritoveri, asuu siinä toisella puolella tietä. Naitiin vielä senkin tienvarrenlevikkeellä hyvästeiksi etupenkillä poikittain. On se niin  mukavaa kun se mukavaa on eikä muuta tartte ajatella.

To 31.10.1991 Unimäki

Satu on ollut muutaman päivän täällä. Hain hänet Raahesta koska lääkäri oli määrännyt sairaslomaa viikoksi. Sunnuntaina vien takaisin. Se on reilun 500 km:n reissu edestakaisin.

Rasittavaa kun Satu vain makaa sängyllä ja välillä hyppää juomaan kauhasta vettä tai voitelemaan leivän päälle paksusti rasvaa. Siivuttaa siihen juustoa ja leikkaa makkaratangosta kolmen sentin lintin päälle. On lihonut melkoisesti tänä syksynä. Saattaa juoda pannullisen kahvia kerman kanssa tuosta vain ja särpimeksi niin paksuja känttysiivuja, että hirvittää. Koetin kysellä lääkkeistä joita oli tosettiin ilmestynyt muutama lisää, mutta en oikein saanut selkoa. Kyllä hän ne nyt kuitenkin ottaa ihan itse ja sitten nukahtaa melko nopeasti. Kohtauksia ei ole ollut. Katse on toljottava, huulet roikkuvat eikä hän tajua pyyhkiä valuvaa sylkeä pois leukapielistä. Tytöt istuvat välillä hänen kahtapuolta ja silittävät poskesta ja pitelevät kädestä. Yrittävät kontaktia, mutta ei se hyvillä mielin mene. Soila nukkuu äitinsä vieressä kun tein lattialle pikkuhuoneeseen kahdesta patjasta pedin. Sonja nukkuu parvella ja nyt sekin näkee äänekkäitä unia yöllä. Parkaisikin yksi yö ja kun menin kyselemään, niin mutisi vain jotain äidistä. Oli ihan hikinen pää ja luulin jo kuumetaudin iskeneen.

Minulla kourii sydänalaa, mutta ei kun niele vain se tunne kenellekään kertomatta. Jossain syvällä se lapsi minussakin itkee ja pelkää.

Ma 4.11.1991 Unimäki

Nyt on naula päässä. Ainakin tuntuu siltä. Eilen iltapäivällä mentiin Siiliin ja tytöt jäivät Gunillan luokse. Lainasin äidin Ladaa kun ajattelin, että sillä olisi helpompi ajaa Raahenreissu kuin omalla pakettiautolla. Olikinhan se, mutta aamuyöllä tullessa se teki tenän Salahmilla ja siinä värjöttelin monta tuntia. Kun yhteen taloon yritin mennä, niin suuri koira rykälsi pensasaidan takaa rähisten pihapolulle eikä edes valot ikkunoihin syttyneet. Viimein joku kulkija oli menossa Oulun suuntaan ja pysähtyi kun huitaisin sille. Kuski vei minut Vieremälle ja soitin puhelinkopista lankomiehelle Kainuunmäkeen ja se tuli avuksi. Rassattiin aikamme ja kun saatiin auto käyntiin, oli kello jo kuusi, kun tulin Siiliin. Siitä sitten potallettiin tänne Rautavaaralle ja tytöt kerkesivät juuri ja juuri taksiin ja kouluun. Matikan kirja näkyy jääneen Sonjalta tuohon pöydänlaidalle kiireessä. Loiro laulaa Lapin kesää radiossa.

16 kommenttia:

a-kh kirjoitti...

Minun täytyi oikein googlata tuota Loiroa ja osuma antoi sellaisen tiedon, että se
on Oulun Humanistisen Killan maskotti, joka aloitti uransa jonain pimeänä hetkenä vuonna 2011. "Loiro on nykyaikainen ja kaikin puolin upea käärme" - - -, jolta voi kysyä ihan mitä mieleen pälkähtää ja vastaus on varmasti aina oikea." Olenko oikeassa?

Valto-Ensio kirjoitti...

Hi hih, ei ole Oulunkillan Loiro vaan Vesa Matti Loiri. En tiedä, onko pv-kirjatekstissäni jo kirjoitusvirhe, mutta minulle Loiro ja Loiri ovat olleet jo kauan sama hlö.

Loiri itse jossakin turhapuromaisessa "alter ego"sketsissään sanoo itseään Loiroksi, että kai se siitä mielleyhtymä tulee.

mikis kirjoitti...

Et kyllä kovin lempeää kirjallisuutta kirjoita, tavallaan ikään kuin hätistät lukijoita pois luotasi, se sinun teksteissäsi arvokkainta onkin.

Olen niihin otettu.

Valto-Ensio kirjoitti...

Mikis

Mutta onhan tässä kirjoituksessa rakkauttakin, edes lihallista jos ei muuta.

Jaksaminen on ollut aika tinkasaa koko ajan. Sen myönnän ja ehkä se näkyy sekä tuntuu tekstissä. Eikä pidä luulla, että näitä jälkeenpäinkään naurunrypyt suupielissä karehtien tonkii.

Koettakaa kestää, on pitänyt minun ja monen muunkin kestää tuollaista aikaa itse sitä eläen ja kokien; nämähän ovat vain kirjoituksia, tarinoita joita syntyy siellä, missä ihmiset elävät.

Ja Mikis, kyl mää ehkä tiärän, että ymmärrät myös syvemmälti. Tai sitten en. Toivottavasti kuitenkin.

Ne, jotka pakenevat tosiasioita helpompiin lukuelämyksiin, niin siitä vain. En minä itse asioita kokeneena enää sellaisiin tarvitse sanoa mitään.

Sen verran kuitenkin sanon, että tuon tilastomittarin mukaan täällä käydään toisinaan aika tiuhaankin. Kommentointi voi olla vaikeaa ja se ei todellakaan ole mikään pakko. Mitä itsekään osaisin kommentoida jos olisin ulkopuolinen? Vaikea paikka.

Jospa hitusen ymmärtämystä jokin kohta tekstissäni lisäisi tähän hurjaan maailmaan.

mikis kirjoitti...

Käsitit minut väärin, tai minä käsitin sinut, se on kai sama asia?

Muistan, kun joskus tunnustit että olet seksuaalisesti addikti. Vai niin, ajattelin pahailkisesti, sepäs noloa, koska minäkin olen. Mutta... mitä muuta se oikeasti tarkoittaa kuin sitä että pitää huolta siitä naisesta jota äsken nussi? Ajattelen näin, voi olla että ajattelen väärin, en minä sitä tietenkään tiedä.

Ps. Tietysti naisenkin - kannatan tasa-arvoa - pitää pitää minusta ko. coitoksen jälkeen huolta. Ainakin, jos tapahtuma on paljon enemmän koskettanut minua, kuin häntä.

mikis kirjoitti...

Voi vittu kun mä puhun kuin joku Rafaelin Enkeli... salamyhkäisyyksiä.

Tarkoitan, että jos nainen ja mies nussivat toisiaan, yhteisymmärryksessä, niin on ihan oikeudenmukaista ettei kumpikaan sen jälkeen toista heitteille jätä. (Ekä tällä tarkoita sitä että jomman kumman - kamalinta tietysti olisi että kumpikin - alkaisi puhua Rakkaudesta. Ei. Minusta olisi kiva jos ihmiset sanoisivat toisilleen "tykkäsin sinusta. tykkään sinusta edelleenkin. näkemiin"

Ihmiset ovat rakastettavia!

Valto-Ensio kirjoitti...

Mikis

Kyllä tässä kai ymmärretään toisiamme ihan tarpeeksi. Joko väärin tai oikein, tai nurinoikein, mutta kuten joskus sanot "eisevväliä".

Ehkä lisääntymisvietin ympärille ei kannata kovin suurta keskustelurypästä synnyttää kun sitä taitaa olla kaikkialla palstat pullollaan.

Muutamat naimiseni mainitsen niin kuin kaurapuuronsyöntejäkin joitain, eikä se sen kummepaa ole ollut eikä ole.

Muuten kyllä kaurapuurokin nautitaan joskus jonkun vastakkaista sukupuolta olevan kanssa, ja ehkä se silloin maistuu paremmalta; kuin olisi oikeaa voita silmäksi laittanut.

Addiktioni olen jollakin tapaa kyennyt hallitsemaan, että onko se silloin oikea addiktio? Viinanjuonti esimerkiksi on jäänyt tyystin pois, ja tarkoituksella tostnoinvaan, että kai mulla jokin omanitsen hallintamekanismi toimii? En tiedä.

Saattaa joku päivä, kun kyllästyn tähän kaikkeen, revetä sitten koko addiktioiden rintama levälleen. Mutta ehkä olen jo liian vanha sellaiseen.

Katotaan, jos seleviän tulevan kesän Karjalankierrokseltani hengissä, että mikä sitten on tilanne. Käykö kuten A.W.Ervastille (1800-luvulla), joka kerran Karjalan kierrettyään sai siitä punaa poskilleen ja intoa lahkeeseensa lopuksi, lyhyeksi elämäkseen.

Ps. Ihmisistä huolehtiminen sukupuoliyhdynnän (tai nussinnan kuten kauniisti ilmaiset) jälkeen.. hmh.

Eräs alan asioihin perehtynyt psykologi sanoi kysyttäessä, että täytyykö miehen aina ja poikkeuksetta huolehtia naisen orgasmeista, että kukin huolehtikoon vain omista orgasmeistaan ihan itse.

Minusta aikuisten tulee huolehtia itse myös rakastelunjälkeisistä asioistakin ihan itse jos siitä ei lapsia synny. Toki kainaloa, hellyyttä ja keskusteluja pitää olla jos ilotalokäynnistä ei ole kyse. Vehkeitään verhoihin pyyhkien lähtemistä en kannata minäkään.

mikis kirjoitti...

Tämä minusta on kiehtoavaa retoriikkaa:

http://www.youtube.com/watch?v=gQNICToNNc4

Em mä sun kanssa pysty riitelee. Tai tietysti pystyisin, mutta kun en halua.

Valto-Ensio kirjoitti...

Ei kai täällä kukaan ole edes ehdotellut riitoihin ryhtymistä? Minä kyllä siihenkin toimeen taivun helpostikin, olen nääs ihan tavallinen ihminen ja tavalliset ihmiset riitelevät toisten tavallisten ihmisten kanssa harva se pv. Jos eivät, niin valehtelevat; oleilevat koko elämänmatkansa kulisseissa. Tai ovat ihan yksin.

Jotkut kyllä näyttävät riitelevän itsensäkin kanssa keskenään. Tässä meidän lähelläkin kuljeksii toisinaan yksi iso, karvainen ja pskainen, vihreätuulipukuinen mies joka pitää kamalaa mekkalaa lontostellessaan suurilla, lintsuun painuneilla saappaillaan katuviertä. Luultavasti hänellä on seuranaan pataljoonan verran muille näkymätöntä väkeä ja ne tuppaa silimille saatana!

Lapsia tuo mies kammoksuttaa vaikka luultavasti hän ei tee mitään kenellekään. Mutta mistä sen tietää sitten, kun on ottanut lääkkeitään ja kaljaa sekaisin tarpeeksi.

mikis kirjoitti...

Minäkään en pysty enää riitelemään kuin itseni kanssa. Ja olen huomannut että häviän aina.

Mutta kerran minä - en muista olenko kertonut tämän aiemmin? - niin olin yhdessä keskiolutkuppilassa. Ai, miksikö? No... koska mulla oli krapula. Siemailin (aikani kuluksi) olutta. Kuppilassa oli - joka sinällään ei ole tavanomaista, koska se oli b-paikka - biljardipöytä. Ja yks ukko pelas siellä hirveellä vimmalla ja volyymilla itseään vastaan. Ei kun ihan totta! Aina kun tuli sen "toisen" lyöntivuoro, se vaihtoi keppiä, ja pölisi kamalasti... samoin kuin tuli "toisen" vuoro. Ja välillä se äyski sille toiselle, eli itselleen, puisteli päätään niin että letti heilui, rauhoittui sitten - mulkaisi vaan sitä kanssakilpailijaansa, ja jatkoi pelaamista. - Sitä kesti varttitunti

Enkä minä hänelle naureskellut, miksi olisin niin tehnyt? Katsoin ihan lumoutuneena hänen, tai siis heidä, biljardilyöntejä. Hyviä olivat.

Mutta kun hän myöhemmin tuli pöytääni ja alkoi juttelemaan levottomia juttuja, väitti muun muassa että hän on salapoliisi, niin mun piti valehdella sille että "niin oon kuule minäkin. ja mulla on kiire keikalle". - Kun lähdin, se toivotti onnea mulle sille keikalle.

mikis kirjoitti...

Onnea ihminen kyllä tarvitseekin... vaikka ei sekään aina auta. Ei sekään loputtomasti auta että ihminen syntyy oikeaan perheeseen, Ehrnroothiksi esimerkiksi, ei se auta kuin vähän aikaa vaan. (Korkeintaan hänen elinikänsä.) Koska... ihminen on niin toivottoman yksin, ja eksyksissä, täällä Kosmoksessa.

Riku Riemu kirjoitti...

Porvariksi syntynyt ja bisnestä hoitava ajaa koko yhteiskunnan etua. Heh, heh. Saatanan mulkut tuhoavat kaiken rahaa kerätessään. Viereisestä talosta kaikki hyvät ja vanhat ihmiset muuttivat pois, kun omistaja Arava-rajoitusten poistuttua laittoi sen myyntiin.

Porvari, porvari, turpaan tulee, muista se ja pelkää. "Mustat silmät, niin kuin syksyinen yö..."

Valto-Ensio kirjoitti...

Mikis

Ehnrootina tai Wahlroosina olisi varmaan kiva olla: turvamiehet ja kaikki! Ja haudalla fanfaarit sois, muutama työmiespolitiikkotoveri pitäis puhetta, ehkä suutelisi hyvästiksi avonaisessa arkussa makaavan ruumiin viilennyttä, maisten ponnistelujen ja huolten rypyttämää otsaa joka vasta haudassa siliäisi.

Valto-Ensio kirjoitti...

Riku

Säikähin tuota uutta kuvaasi; oli lempeämmän oloinen se Dillinger.

Minulla on kyllä tunne, että siinä, missä porvarissektori ja ideologiat sekä sen luomat järjestelmät, niin kaikki me saadaan jossakin vaiheessa vielä kunnolla köniimme olemmepa "syyllisiä" tahi jos, on maailman tilanne niin pahasti kallellaan. Krim on pikkutekijä niissä kuvioissa.

Esko Valtaojaa jokunen pv taas kuuntelin ja hän esimerkiksi tiedemiehen ominaisuudessa turvaa "taivaaseen" ja aurinkoon kovasti, sekä maapallon rinnalla vaeleteleviin miljardeihin muihin kivenmurikoihin energian ja raaka-aineiden suhteen. Lienee se kuitenkin niin, ettei tulevaisuuden ilmakupliin kymmenmiljardinen maapallon ihmiskunta tule mahtumaan. Sormille lyövät sisäänpyrkijöitä kuin nykyisessä vertauksessa pakolaisveneestä.

Ja millaista väkeä sinne luonnottomaan tilaan valikoituu ihmissukua jatkamaan ja avaruuden kiertoradoille huristelemaan: arvaappa? (sanatarkasti luettava: LUONNOTTOMAAN).

Eli Mikikselle vielä, että sitten sitä vasta "kosminen" tyhjyys ihmisen käsittämiä elonripeneitä piirittääkin.

Riku Riemu kirjoitti...

Valtaojaa en kyllä lue tai kuuntele, koska en välttämättä pysty erottamaan, koska rahan himossaan valehtelee enemmän kuin on kohtuullista.

Riku Riemu kirjoitti...

Kuva taitaa olla vähän aggressiivisen näköinen, täytyy yrittää sitä entrata.