keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Äetin päiväkirjasta 5

1.7.1958


Ihan sen takia otin vihkon piilostaan, kun heinäkuuhun kiännyttiin. Tiistai nyt on. Lehmisavu käryää kahassa vieläe kun ripsautti vettä iltasella ja uskalsin isommat tulet laittaa. Kohta ei jaksa illalla mitään ylimiärästä kun heinätöissä riehkasu alakaa. Joutuu noppeesti kaikki nyt kun on niin suotusaa ilimaa pitänyt. Vettä ja poutaa. Ja syöpäläisiä. Penakat ovat niihin tottuneet. Muutamia itikoihin ja puarmojen pahkuroita raapivat unissaan. Ampianen tai mehiläinen pisti Johannesta poskeen ja se vähän turposi. Pitelin sammaltukkoa piston piällä ja siitä se… Tarja on toisinaan kyllä semmonen, että kun silimä välttää, se koiruuksia on pojille tekemässä. Tökkii tikuilla tai hieroo liejua päihin. Viime viikolla yhytin sen Kustaata riepottelemasta. Oli vasikan riimun laittanut polosen kainaloihin alite ja veteli pottupellon vaoissa kuin kelekkaa.  Kaikki penskat alasti hipelehtää kesäsin niin onhan ne paksunahkasempia kuin kaupunkilaiskakrut, van silti... Ripsautin minä vitaksella kintuille vaikka ei kai tuota tavoille väkisin sua.

4.7.1958

Tauno muistutti äänestämisestä kun viimeksi kävi. Ovat nyt siellä Nilsiässä vaikka sano se jotta välillä käy Kaavillakin. Ylihuomenna sunnuntaina kolistelevat uurnat Kellomäen koululuokkiin. Rönköllekö tuo pitänee iänesä antaa kun muista ei hajua ole? Onhan se tuosta Sonkajärveltä kotosin, että tietää näehen korpien kuiskinnat. Taunolla kyllä äänestysasiat on seleviä, van ei se minua ohjasta. Tietää, että en minä eskoodeeällee äänestäisikään. Lukuisajäseninen mehtopoikue viipersi uamulla aikaisin tietä pitkin. Pieniä palleroita olivat emon jälessä menijät. Miiru oli sisällä, muuten se olisi niistä muutaman kyniny.

7.7.1958

Kuatamalla kuataa vettä. Eivät kattotuohet joka paikassa pitele. Lorkkasee uuninpiälle kattilaan ainakin. Heinäpoutia lupasivat ratiossa, suappaat nähä. Uamulla ajelin lehmät navettaan ja lypsin siellä. Keskiviikkona Tauno tulee ja lähetään Luikkolahelle niittämään. Iänestin eilen mualaisliiton Rönkköä, Tauno vissiin äskoodeeällän Rytköstä. Koululla olivat Heimo ja Oskari, mummi, Laina ja Lepolan sakkia. Ovissa kolokkusivat omalta suunnaltaan Rieti, Aino, Aarne ja Maija. Torikainen ja Silja kävelivät jo vastaan kun mentiin, niillä oli Aunen säksättäjä mukana, samoten Villelän porukka, paitsi Letus. Armaasta ja Sirkasta nähtiin selät kun ne menivät Toimilan aukeen takana poispäin. Taistoko lie pojista mukana viilettänyt? Uatu oli kirjurina, Juho uurnalla ja kirkolta kolme nuorempaa valavojaa joita en tuntenut. Kylän kakaroita vilisti joka nurkalla. Koulun huussin takaa kuului humalaisten örhentelya ja pölähteli tupakansavuja. Sinne mäni Taunohin veljiinsä kanssa. Tuli sitten ilosesti lirkutellen illasta tänne Unimäkkeen. Lähti taas aamulla ja sanoi, että Höylän koulun urakkakin heille jäi. Yöllä selänpuolelta piteli ja otti sittä kainaloonsa. Minun oli siinä hyvä olla.

10.7.1958

Ei saja ennään. On ihan kirkasta, kuu pienenee, sirpinsuipukkana jo. Taunoo ei vielä näy vaikka on puoliyö ja eilenhän sen piti jo tulla. Alustavasti puolet iänistä on laskettu. Rönkkö kuulostasi pääsevän ja Rytkösellähin kai melekonen kannatus. Ratiossa tänne asti tuloksia kiännelleet. Lapin perukat ja Oulun lääni on laskemati, ja osa itäistä puolta. Viitakkeet ja haravat penakoihin kanssa eilen vein kun katiskot ja verkot katottiin. Penskat likosivat Ahkiolahessa muutaman ajan. Siivosin ootellessani rannassa kalat. Oli kaksi isoa haukea ja ahvenia, ongittiin muutamia lisäksi. Tauno teki  keväällä isosta öljytynnöristä savustuspöntön. Savustin hauet ja ahvenista tein kukon evvääksi heinäntekoon. Lisäksi kuoripottuja, ruisleipää, voita ja kirnupimää niin muuta ei immeinen suuruksekseen tarvii. Kuuntelin uamulla, että ihan kuin Villeässä olisi liippa kilikkassu viikatteeseen. Torikainen kai siellä ne muutamat pellonpyökyrät seivästää kun Villelässä ei ennään Ukko-Villen ja Hiltan kuoltua lehmiä ole. Kirkolla pitäisi käyvä, van mitenkä tästä…

18 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Jaaha, vähän tuli niin kuin se Punainen viiva. Muistan kyllä kuinka isoäiti ja täti pukeutuivat parhaimpiinsa kun tälläsivät äänestämään. Sitä aikaa kun isoäiti vielä pystyi kulkemaan ilman keppiä.

Sitä ennen menivät ensin hevosella ja sitten sen jälkeen linja-autolla. Täti saattoi mennä kyllä pyörällä, eivät linjurit ilmaisia olleet.

Heinänteosta on hyviä muistoja. Muistan aivan pienenä ruiskuhilaiden teon. Minut pantiin viltteihin nukkumaan ja nukuin vaikka kuu katsoi suoraan silmiin.

Talkooväki kulki kaikki talot vuorostaan tekemässä. Sitten tuli osuuskunnan leikkuupuimuri, mutta paljon myöhemmin. Pikkulikkana katsoin kun isoäiti teki heinäväelle eväät, vahdin kropsua ettei se uunissa palanut ja kuljin isoäidin tarakalla, kun sillä oli korissa edessä eväät. Ja reppu selässä.

Minä en paljon painanut.

Valto-Ensio kirjoitti...

Punainepa hyvinkin, Ripsa, mutta isältä vain. Äiti veteli vissiin ikänsä maalaisliiton värisen. Paitsi ehkä Mauno Koivistosta kun presidenttiä tehtiin (tiedän tietenkin Kiannon "Punaisen viivan" mihin viittaat).

Monelaisella kyydillähän sitä on tähän ikään äänestämässä kuljettu, vaan milloinkahan Viron malliin kotoa käsin tämän tietokonerakkineen äärellä sekin tapahtuu?

Heinäntekoajat ovat tietenkin kultaantuneet muistoissa, mutta ei niitä poiskaan antaisi.

Kunpa olisi sanoja selittää, millaisia olivat Unimäen ajan pusikot joita paria kantturaa varten äiti (enimmäkseen) niitteli. Ja ne mökin ympärillä ollut peltopläntti: kiviä kivien vieressä ja nurmi sellaista hemmetin jäkkitupasta joka vain viitakkeen terän edessä nuljahti vaikka siihen voimakkaampikin käsi sen tähtäsi!

Vasta Siilinjärvelle muuton jälkeen tulivat sileämmät laitumet 1973.

mikko kirjoitti...

Näitä lukkee hymenkare suupielessä. Ja aattelee mitä mieleen milloinkin muljahtelloo.

Ps. Minun enoni nimi oli Puaakki. (Passissa Paavo.)

Valto-Ensio kirjoitti...

Mikko

Eikä haettoo jos välillä vaikka itkuntyrskehin kuuluu.

Niin, Iekkilän Puakki oli meijänkin kylällä. Tai Puavo. Ei vahingossakaan se passissa, tai kastelapussa leiman kanssa olova.

Enkä minä ollut koskaan Valto enkä Ensio...

Valto-Ensio kirjoitti...

..kun se Puakkimme oli vielä Korhosia, mutta kun oli se talon nimi pyhempi ensin lausua. Ja kun ajattelee, niin Erkistä tai Erkasta sehin Iekkiläksi oli viäntynyt, että mikähän silläen kylällä lie kohillaan ollunna? Unimäkikin oli Unj´mäk ja myö oltiin Unj´mäen Taanon poekia. Taano tuas oli lähtösin Alappolasta jonka omisti isänsä Uappo joka ei ollunna Uappo vaan Aadam. Joku Alapi-vaenoo sen paekan oli ennen omistanu ja sillon se oli ollunna Nimetönmäeksi kutsuttu kartoissa. Taitaa olla vielähin.

mikko kirjoitti...

Mää kato nääs lounaishämäläisenä mukulana jouruin menee isän kans Parikkalaan kattelee mun sukulaisia. Yks niistä oli siis toi Puakki. - Äirin puolelle taas kun mentiin viaraileen tonne Paimiolle päin niin siällä mun piti käyttäytyä täysi eri lailla. Esimerkiksi ruakapöydässä piti istua suarana ku sarana eikä saanu heilutella jalkoja. Koska kaikki rouvvat joi vaan kaffet ja söis piparkakkui nii merkillise ihmeellise paljo?

Valto-Ensio kirjoitti...

Mikko: Vorssan poikii ja joutunut opettelemaan laulun Parikkalan piioista ja Simpeleen siioista (V.Lavi).

Malin veljekset laittoivat Forssaa kuuluisaksi myös sanoituksillaan; Runkomäkiki on sit siellä vissin.

Paimiossa on pitänyt olla ainakin yskimäti ettei ole joutunut tubiepäillyksi ja parantolaan tutkittavaksi.

Murteet ovat mukavia (sanoisin jopa että "ihania" jos olisin tyttö).

mikko kirjoitti...

Minä muuten kerran erään työtoverini kanssa (Pera) vein toista työtoveriani (Jussi) Alkoholistiparantolaan. (Tai mikä sen laitoksen nimi nyt on, en tiedä.) Oli aamu, olin tehnyt yövuoron, olin aika väsyneen näköinen. Esittelimme toisemme lääkärille. Kun meidän piti lähteä pois, lääkäri koppasi minua olkapäästä ja sanoi "no niin, mennääpäs tuonne osastolle"... Jussikin oli ihan ihmeissään. Kun senhän sinne piti jäädä?

Ps. Tuli mieleen tuosta Paimion Keuhkotautisairaalasta. (Jossa äitini muuten hoiti mm. Kaarlo Sarkiaa. Runoilijaa.)

Ripsa kirjoitti...

Valto, Mikko

Ai että nautin teidän murresanailustanne!

Minun lapsuudenperheeni oli semmoinen mustalaissakki, ettei ikinä pysynyt paikoillaan, niin että olisin voinut pitää jonkun purteen.

Olen varmasti puhunut ensimmäisenä kielenäni savoa (Mikkeli, Sukeva), seuraavaksi kielekseni pohjalaisen ja savon sekakieltä (Vimpeli, Seinäjoki), niin että kun perhe muutti sitten Kangasalle, niin ei se pehmeä ällä enää onnistunutkaan ja minusta tuli tavallisen puhekielen puhuja.

Osaisin vieläkin sanoa "Moro" sillä pirkanmaalaisella tavalla, mutta ei se vielä murretta ole!

Kumpikin teistä on vielä niin peräti tunteellisia kavereita ja muistaa asiat kaukaakin hyvin ja perusteellisesti.

mikko/mikis kirjoitti...

Opin joskus, että tunteellisuus ja sentimentaallisuus ovat eri asioita. Yritän välttää jälkimmäistä. Siksi sanon joskus sanottavani mahd. "krouvisti". Ja sitten taas pelkään että loukkasin jotain, toista...

Ei minulla ole tarkoitus loukata ihmisiä. Ei!

Valto-Ensio kirjoitti...

Ripsa

"Yleiseen elämänkokemukseeni" viitaten olen melkoisen varma, että ihminen kun elää ensimmäiset 10-15 vuotta samalla kielialueella, niin perusaksenttia ei puheesta enää lopulla elämäänsä saa häivytettyä vaikka mikä olisi.

Täällä tämä kainuunmurre ei minuun enää tartu kuinnjoidenkin toisella tavalla viänneltyjen sanojen osalta. Vaikka sanovat, ettei se savosta erotu, niin on se aivan erilaista minun kielipiälleni. Karjala on lähempänä, mutta syntymäkuntani Rautavaarahan onkin alunalkaen kuulunut Pohjois-Karjalaan.

Alkuperäinen kieli tulee hyvin nopeasti takaisin myös, jos muuttaa vaikkapa eläkkeellä ollessaan lapsuutensa maisemiin.

Totta kai "jäämiä" eletystä elämästä, kielestä, jää muuttelipa minne hyvänsä. Tarkkakorvaiset kuuntelijat ainakin huomaavat.

Minä tässä jututin 90-vuotiasta karjalaismummoa kaupassa ja vaikka hän sanoi olleensa näillä kielialueilla sotienjälkeisen ajan kokonaan, niin oamasta kielestään ei ollut erkaannusta tapahtunut. Tuskin on halunnutkaan.

Omasta tunteellisuudestani sanon sen, että yritän pitää sitä kurissa, mutta esimerkiksi nyt, kun taas olen "äitini kimpussa", niin ei sille mahda mitään, jos sieltä vaikka mitä kuorenalusia pilkistää.

Valto-Ensio kirjoitti...

Mikko

Voihan sitä olla tunteellisuuden lisäksi senTTimentaalinen...

mikko kirjoitti...

Olen joskus tutkistellut murrekarttoja, ja jos en muista ihan väärin, niin jossain Paltamon kohdilla itä- ja läntisten (pää)murrealueen raja kulkee. Eli, siellä periaatteessa puhutaan (sanastollisesti) rikkainta suomenkieltä. Ei siis mikään ihme että pari Lönnbohmin poikaakin, Einar ja Kasimir, kirjoittivat rikkaita runoja. (Tosin siinä, näin hyönteistieteilijänä, sanoisin että geeneillä oli kantavampi osuus. Yhtä hyvin nämä veljekset olisivat voineet syntyä vaikka... Humppilassa, ja samalla volyymilla olisivat tekstiä syöttäneet, ilmoille.)

mikko kirjoitti...

Hetkinen...
JOS Eino Leino olisi syntynyt Humppilassa, tai Vorssassa (jossa on sellaisia kyliä kuin Kuuma, Kalsu ja Kiipu), niin kyllä hän pikkaisen erilaisia runoja olisi väsännyt!

Takuulla, sano vorssan likka!

Valto-Ensio kirjoitti...

Mikko

Minä myös muistelen nuin kuin sanot, lukeneeni, mutta sillätavalla, että rikkaimmat kielikylyvyt kokee jokatapauksessa kaikkien murteitten "murtuma" tai "taite"kohdassa ja että niin Kainuu/Savo ja Karjala/Savo ovat kirpeimmin erottuvia. Sisämaan liänit, jotka eivät rajoitu mereen (tai Ruotsiin) saavat kieleen väriä vähän joka laidalta. Rikasta se kieli on tuolla Tornionjokilaaksossakin kun meänkieli änkeää sekaan. Enkä tottavieköön raumankiält ossaa köyhänä pitää!

Murretutkijoiden arssinointeihin ei ole luottamista. Jos on sattunutkin kuivankälpäkkä, huumorintajuton pilikkuihin tillistelijä olemaan...

Ei Tampereenkaan murre jyrsähdä katki siinä Lihasulan kohdalla vaan se ulottuu aina Oriverelle ja Mänttään saakka jonkin muotoisena.

Kun vajotaan sitten yksilötasolle (tai noustaan), niin tulevat lönnbohmit, kivet, turuset, haanpäät, linnat jne joihinka tarttuu kaikkialta kaikenlaista elämänroskaa jota on pakko sitten suoltaa muihenkin nähtäville.

Valto-Ensio kirjoitti...

Niinpä, Mikko, syntymäpaikka on se, joka vaikuttaa jokatapauksessa.

mikko kirjoitti...

En osaa turunmurretta kun en ole koskaan elänyt siellä. Mutta äiti, Hemmi- ja Hilja-täti puhuivat sitä; etenkin jos säikyttelin niitä. "Suss Siunakkoss". Aina, kun kävelen Turun katuja - vaikka minulla ei siellä tekemistä olisikaan - niin ihmisten puheen pälpätys hyväilee korviani. turkkulaisittain, turkkulaisittain! Esimerkiksi Tarja, joka välillä kävelee mukanani, ei kertakaikkiaan SIEDÄ turunmurretta! Hänestä se on kamalaa, kamalaa tökötystä... Eikä Tarja ole mikään kermaperse, hän on veneenveistäjän tytär. Mutta hän on kotoisin Laukaasta. Ja Keuruu/Laukaa akselilla puhutan kirjakielisintä suomea.

Ps. Sinä tiedä Valto missä on Mainua. Minäkin nykyisin tiedän. Se on siellä missä valtatiet 5 ja 28 erkanevat (tai yhtyvät, miten sen ottaa). No, se siitä. Kun ensimmäisen kerran ajoimme siellä päin, näimme kyltin jossa luki MAINUA. Panin vilkun päälle ja käännyimme Kokkolaan vievälle tielle. (Koska olimme matkalla Vuolijoelle.) Vähän ajan kuluttua Tarja sanoi, "huomasitko, siinä kyltissä luki NAIMUA".

En, en ollut huomannut. Mutta meinasin ajaa Ladani ojaan.

Valto-Ensio kirjoitti...

...ja ojan pohjalta kuului:

Tässä on Mainua
nai mua
sen jälkeen
ala painua!

(Na, killa vain on hyä toi Naimua!)

Mainuassa, Kokkolan- ja Vitostien ristauksen likellä oli kyläkauppa ja sittä joku katkopää ampui sen kauppiaan. En muista uutista sen tarkemmin, kuin että oli kai jotain tavaraa (kaljaa?) vailla se kaveri... juoksukaljoista tulikin siis ryöstömurha.

Kun Knista lähtee Talvivaaraan päin, Siis Laakajärven ja Rautavaaran suuntaan (ja sen tien vaikka Turkkuseen) niin vähän matkan päässä on Parkua.

Senkin nimen yhteyteen voi kaikenlaista parkua ja sittä juosta pois täyttä karkua...

Laakajärven kaupan lähellä on kyltti järvelle päin jossa lukee Laakaranta. Olen sananmuuntanut sen Talvivaara-päästöjen jälkeen: Raakalanta.

Yhden talven kuljin Turun satamassa töissä timpurin hommissa ja kyllä minäkin paikallisesta murteesta pidin. Ei se vissiin pal poiken Uudenkaupungin murttest jossa myös (satamassa sielläkin) olin yhden talven kalanjalostamoa pykäämässä.

En kyllä hallitse turkulaisten lyhentelyä, etten tämän enempää yritä nyt.