Luottamus-nimistä ihmistä ei tästä maasta löydy, Epäilys-nimisiä 182 elossa olevaa ja 60 vainajoitunutta. Kekkosia 1880, vanhasia 1856, mutta lahnasia kuolleinakin vain yksi. (Lähde: http://verkkopalvelut.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1)
--- --- --- --- ---
Luotimmeko me Kekkoseenkaan vai näyttelimme vain luottavamme?
--- --- --- --- ---
Kekkonen ei luottanut kehenkään, ja siksi hän Hrutsevin kanssa saunaankin meni.
--- --- --- --- ---
Puukon kulkeutuminen lauteille alastoman keisarin vaatteissa herättäisi huomiota saunamajurissakin.
--- --- --- --- ---
Luottaa johonkuhun. Miksi?
--- --- --- --- ---
Luottamuksen väärinkäyttö on kuitenkin niin helppoa niille, joille lahjoja sellaiseen on siunaantunut?
--- --- --- --- ---
Kaikki eivät luota itseensäkään: Huuhtelevat energiajuomilla Viagra-tabletteja rasituksesta mitään tietämättömät 18-vuotiaatkin. Mitä se kertoo maailman itsetunnosta? Niiden, jotka lapsille tällaiseen reseptejä kirjoittavat ja niiden, jotka viitoittavat muuten tietä moiseen suuntaan?
--- --- --- --- ---
Talvisodassa luottamus oli sattumankauppaa. Verenmaku ja yleinen kiihko, tappamisen helppous kun alkuun päästiin ja pakkanen tulivat avuksi. Eikä kukaan herättänyt Epäilystä yläritsiltä kun lähdettiin.
--- --- --- --- ---
Jatkosota oli jo toinen juttu. Siellä luuloteltukin luottamus karisi, vaikka sitä ei luottamusta puhkuvalle jälleenrakentajakansalle muutamaan vuosikymmeneen kerrottukaan. Lauttamus-niminen mies kirjoitti monta kirjaa tästä luottamuksen ajasta ja se lujitti luottamusta ainakin kustantajalla tileihinsä.
--- --- --- --- ---
Mihin sodissa olisi pitänyt luottaa ja miksi -se jäi epäselväksi monelle arpia kantavalle.
--- --- --- --- ---
"Väinö Linna teki elokuvan nimeltä Tuntematon potilas, tsäg tsäg tsää!", sanoi ammattikoulusta juuri valmistunut timpuri kun runkonaulaimella naulakamman ponttikattoon tyhjensi.
--- --- --- --- ---
3 kommenttia:
Luottamus on kova juttu. Joka jaksaa luottaa ihmisiin on sinisilmäinen. "Oletko tosiaan noin sinisilmäinen?" Kysymys johon olen usein joutunut vastaamaan. Se on kysymys, joka nakertaa luottamusta ja jonka kokee vähätteleväksi.
Ehkä nuo kysymykset ja niiden toistuvuus ovat saaneet minut epävarmaksi, sitten epäileväksi. Nykyisin epäilen ihan kaikkea. Varmuuden vuoksi.
Käytän itseäni esimerkkinä, sillä en luota muiden antamiin esimerkkeihin. Mutta ongelma on, etten luota itseenikään, enää.
Sinä kirjoitat hyvin asioista, jotka koskevat jokaista. Ihmettelen, etteivät muut löydä tätä blogiasi. Tämä on hyvä ja tarkastelee asioita omasta näkökulmastasi. Panet itsesi paljolti likoon. Se on minusta arvokasta.
Laitapa laskuri, niin jää jotain jälkiä kävijöistä. En usko, ettei täällä kävisi väkeä.
Ja lukijaksi ilmoittaminenkin voisi olla hyväksi, jossa saisi nimensä näkyviin, voisi olla velvoittava. Kokeile!
Harmittaa sinun puolesta, kun itse olet ahkera kommentoija.
Kiitos jälleen Avatar!
"Luottamus on kova juttu", sanot, mutta on se myös monimutkainen. Sanot vielä, ettet luota itseesikään, niin se lisää asian monimutkaisuutta. Mutta kun tiedät tämän, niin silloin astuvat käänteiset voimat kehiin ja kas, luottamus itseesi palautuu.
Yksinkertaista psykologiaa, eikö totta? Tämän opin, kun nuorempana luin ihmisen identtiteetin tajua koskevia tutkimuksia ja eräs kaverini yritti vääntää siitä opinnäytettä ja piti minua hetken aikaa "tutkimuskohteenaan" jolloin vastailin erinäisiin, lomakkeisiin painettuihin kysymyksiin.
## ## ##
Lukijat ovat tärkeitä, ja kommentitkin tervetulleita.
Olen pohtinut paljon niin blogini, kuin myös muiden kirjoitusteni luonnetta.
Tiedän, että kirjoitan enimmäkseen hyvin pessimistiseen sävyyn, maalailen näkemysteni uhkakuvia lauseilla, jotka saattavat säikäyttääkin joitakin.
Joku on sanonut minua jumalattomaksi pakanaksi kirjoituksiani luettuaan (mikä pitää paikkansa; en tunnusta, enkä ole "tunnistanut" jumalien olemassa- tai läsnäoloa elämässäni), joten sekin -ilmaistu- mielipide persoonastani antaa viitteitä siitä, kuinka kirjoitettava olisi, että miellyttäisi enemmistöä.
Tosin mielikuvamaailmassani "pakanaksi" haukkuminen ei sekään sanojasta kovin ylentävää kuvaa anna. Loukkaavaa se on sen vuoksi, koska ilmaisu on lähellä niitä aikoja, jolloin ihmiskunta vaelsi vielä tietämättömyyden laaksossa ja tuo sana tarkoitti kaikessa primitiiviydessään "tyhmää".
Järkähtämättä kuitenkin jatkan linjaani, sillä se on sitä totuudellisinta, mitä itsestäni irti saan. Paha sanan varsinaisessa tarkoituksessa en voi tunnustaa olevani. Olen hyvin herkkä ihminen täältä sisältä, mutta sinne hämäryyteen en kaikkia laske kurkistamaan. En ehkä ketään enää milloinkaan. Tai sitten nämä kaikki aiheet, joista kirjoitan, kumpuaa tästä hämäryydestäni ja pikkuhiljaa tämä kaamoksellinen näyttämöni avautuu kaikille.
Sitten satiirinen pakinamuoto, joka tyylikseni enimmäkseen juurtunut on, saattaa olla aika vaikeakin kommentoitava; joku ottaa juurimutiaan todeksi kaiken, toiset taas laittavat huviveistelyiksi kannosta latvaan kirjoitusteni kuusipuut ja vain naureskelevat itsekseen moiselle.
Periaatteessa olen kuitenkin hyvin tosissani kun kirjoitan.
Elämisen alakulo ehkä paistaa kaiken lävitse. Minulla ei kaikki ole hyvin, ja sanon sen varsin usein peittelemättä. Tiedostaen kuitenkin sen, että niinhän suurimmalla osalla ihmisistä kaikkialla on.
Kun mainitsit tuon kävijälaskurin, niin eikö se näy lukijoille? Se on aivan alalaidassa. Sen mukaan minulla semmoiset 100 lukijaa saattaisi per postaus ollakin, mutta voihan klikkaukset hämätä.., en tiedä. En ole kovin vakavissani ottanut näitä laskureita, sillä kirjoituksen tarve sanelee enemmän. Siksikin, koska taloudellista hyötyähän näistä ei ole ja silloin muutamatkin blogini seuraajat ovat kultaakin kalliimpia.
Lukijaksi ilmoittamisella tarkoittanet, että ilmoittaudun itse useampaan, muiden ylläpitämiin blogeihin?
Olen hyvin harkiten ilmoittautunutkin, mutta kun ei ehdi lukemaan hyvin paljoa vaikka haluaisikin.
Valto Ensio,
blogissasi ei ole mittän vikaa tällaisena kuin se on. Sinulla (ja jokaisella) on oikeus puhua ja kirjoittaa juuri niin kuin ajattelee. Sinun ajatuksistasi paistaa totuudellisuus ja koko aito elämäsi olosuhteineen. Kenelläkään ei pitäisi olla mitään vastaansanomista, sillä totuuksia on monta, ja on parempi, jos tämä moninaisuus tulee esille myös blogeissa.
Pahoittelen, etten esim. minä ole ollenkaan asiakirjoittaja. Sen tähden hautaan asioita, joista haluan puhua, fiktioon. Kaikki eivät niitä huomaa siellä ja väärinkäsitysten vaara on paljon suurempi, kuin suoraan kirjoittaessa.
Jatka sinä vain omana itsenäsi!
Lähetä kommentti