Isänpäiväkirjoitus

http://www.hs.fi/videot/1135240896443?kategoria=Uutiset Tässä osoitteessa kongolaisten isien murhatöiden esittelyä toisten isien keskuudessa.

Aiheet ovat samanlaatuisia joihinka olemme tottuneet siitä asti, kun kuvaa on kyetty tallentamaan isien hallitsemassa kaikkeudessa.

Siksipä suuntaan isäinpäiväkirjoitukseni sotateollisuususkovaisille isille. Isille, jotka elämänmittaisen uransa uhraavat pommien rakentelulle. Isille, joidenka katseiden kautta kulkevat liukuhihnoilla kranaatit, liekinheittimien osat, kiväärinpiiput ja scraphnellit. Aseseppä-isille, jotka illalla saapuvat koteihinsa, ottavat lapsukaisiaan syleilyynsä ajattelematta, että päivällä valmistamansa rypälepommilasti on jo matkalla kylvämään kuolemaa, tai jo pikalähetyksenä puhkomassa silmiä lajitovereiden lapsilta jossain tuhansista taistelurintamista maapallolla.

Tämä kirjoitus on suunnattu isävainajille, jotka kehittelivät atomipommin ja isille, jotka jatkavat samojen tuhovoimien parissa kuoleman välineiden kehittelyä, testaamista ja matkaan lähettämistä. Isille, jotka tilipäivinään näistä töistä muhkeat palkkiot kuittaavat.

Tämä kirjoitus on suorasuunnattu myös kenraali-isille, noille kirotuillle, joulukuusien tavoin kimalteleville prenikkaherroille jotka nimensä historiankirjoihin saavat koska heille on jostain kumman syystä annettu voima ja valtuudet määrätä alempiarvoisia sotamies-isiä tappamaan, raiskaamaan ja kiduttamaan.

Tämä kirjoitus on suunnattu isille, jotka eivät kykene olemaan noudattamatta murhaamisviettiensä kutsua. Aikuistuneille isille, jotka ampuvat sen viimeisenkin ahonlaidan metson, vaikka pakastin hirvenlihaa on pullollaan. Isille, jotka vihaavat kaikkea ja kaikkia, jotka heidän reviirinsä piirin luvatta ylittävät, olipa se sitten susi tai toisenheimoinen ihminen.
Kirjoitan isille, jotka ovat valmiita lähettämään pommilastinsa kotien ylle, joissa ahkerat kädet kutovat sukkaa pienokaisilleen.
Isille, joilla ei mielikuvitusta ole sen vertaa, että osaisivat kysyä itseltään, mitä nämä kädet ovat tehneet sellaista, että ansaitsevat tulla katkotuiksi.

Latelen nämä rivit niillekin isille, joiden aivot tuottavat mielihyvää nähdessään sukankutimien ja lankojen värjäytyvän punaiseksi äidinsydämestä ryöppyävästä verestä.

Kirjoitan isille, jotka ovat kykenemättömiä hillitsemään itseään.


Isille, joiden täytyy päästä väkivallalla toteuttamaan alkukantaisia fantasioitaan.
Isille, jotka eivät ole koskaan osanneet nauttia naisen käsien kosketuksesta.

Näiden kuvieni käsiparien omistajat, äidit, vaimot, naiset ovat kulkeneet pitkät matkat eri puolilta maailmaa pakoon isien sytyttämiä sotia, väkivaltaa, kuoleman näkemistä, omaisten murhaamista. Yhdet kädet ovat suomalaisen, satoja sukkapareja neuloneen äidin kädet, mutta kuinka näiden kaikkien käsiparien tarkoitusperät ovatkaan kaikkialla samanmoiset: Hoivaaminen, ruokkiminen, lasten lämpimästi pukeminen.

Poikalastenkin, joista jonain päivänä saattaa kehittyä murhanhimoisia sotilasisiä, palvottuja kaluunaherroja, rokan antteja ja marco gasagrandeja kalmistojen liepeille seppelöitäviksi.