Suomessa eläköityy masennuksen takia 4000-5000 lajitoveriamme vuosittain. Niiden lisäksi, tai seassa, tuhannen verran vetäisee itsensä kiikkuun, yliannostelee nukahtamislääkkeensä illalla, ajaa rekan alle, hyppää järveen, ampuu kuulan ohimolohkoonsa, viiltää ranteensa riekaleiksi tai jää ravintolareissunsa päätteeksi junaraiteelle viimeisille nokosilleen. Muutamia satoja kansalaisia kuolee puukoniskuihin, nyrkin tinttauksiin, kaverin ampumiin luoteihin, kaulimen lasahduksiin keittiöissä tai myrkkyviinoihin kujien varjoissa.
Diagnosoimattomia köyhiä luusereita, työttömiä alistujia ja muuten vain särkyneitä, aikuisia ihmisiä, sellaisia, joilla päässä nakuttaa tunne kaiken olevaisuuden merkityksettömyydestä, vaeltelee viiden ja puolen miljoonan kansastamme kaksisataatuhatta, jopa viisisataatuhatta täällä jossakin; leipäjonoissa, työttömyystoimistoissa, toimeentuloluukuilla, KELA:n ovilla, lähiteboleilla ja kantakrouveissa. Joitakin satoja sissejä on irtaantunut, tai irtaannutettu, kokonaan yhteiskunnasta. He ovat unohtaneet tahallaan täyttää muuttopaperinsa siirtyessään roskiksiin, pahvimajoihin tai kulkureiksi tienpäälle.
Tulevatko itsemurhan tehneet, masentuneet ja muuten vain epämääräisissä olosuhteissa murhaantuneet kansalaiset kokonaisuudessaan vuositilaston viimeksimainituista kansanjoukoista, sitä on vaikea sanoa. Siksi näin epävirallisessa pohdinnassani ne voitaneen jättää plusmiinus-marginaalimateriaaliksi kuin galluppihemmojen tilastoissa ikään. Mitäs muutamasta tuhannesta tässä miljardeja koskettavien tilastojen globaaliudessa.
Merkittänee kuitenkin huomautukseksi, että lääkäreillä on yllättävän suuri osuus itsemurhan tehneiden joukoissa. Siis niiden, joiden työn eettiset lähtökohdat jo antiikin Kreikassa olivat kiveen hakatut. Sellaisen ammattiryhmän edustajien, joidenka ei ainakaan taloudellisten syiden vuoksi tarvitse myrkkyhyllyltä lantrinkia konjakkiinsa kaataa.
Kansalaisille myydään psykoterapiaa, mielialalääkkeitä, asperiinia, keppijumppaa ja sauvakävelyä. Terveys-sairaussektorilla pyörähtelevät miljardien eurojen, dollarien, puntien ja jenien teollinen lääketuotanto, yksityisten ja yhteiskuntien ylläpitämät klinikat ja sairaalat. Sekalaisessa terveysviidakossa imeskelevät erilaiset puoskarit kuppaussarviinsa minkä ehtivät rahavirtojen reunamille läjääntyneitä hyötyjä. Sinne virittelevät pyydysrysiään myös sarasvuot, hellstenit ja tohtoritoloset julkkisten vyötärönmitoilla ja naamanirvistyksillä höystetyillä mainoskampanjoillaan. Myymällä Freudilta päivitettyjä oivalluksiaan satapäisille yleisöille, jotka kymmenien eurojen lipunhinnan ovat ovilla mukisematta pulittaneet.
Viimeistään kirjakauppojen "terveystieto"-kirjahyllyjen ja luontaistuotekauppojen kymmeniätuhansia artikkeleita sisältävien pakkausrivien edessä alkaa niin ruumiin- kuin mielenterveyden ja -sairaudenkin raja hämärtyä keneltä vain.
Jos meillä on näin paljon tarjolla lääkkeitä kaikenlaisiin vaivoihin, niin miksi silti masentuneiden määrä tilastollisestikin vain paisuu?
Missä viipyvät viralliset ennaltaehkäisytoimet? Mihin menevät rahat, joita joka vuosi veroista "korvamerkitään" ja osoitetaan suunnitelmissa enemmän ja enemmän "ehkäiseviin" projekteihin kouluissa, päiväkodeissa ja lapsiperheiden arjen pyörityksessä? Mihin itse käytännönprojektit juuttuvat? Eivätkö koulu-, perhe- ja itsemurhien järkyttävyydetkään havahduta rahavirtoja ohjailevia päitä? Eivätkö puheet, seminaarit ja virkojen nimitysten aiheet ala jo loppua ja kassavirrat suuntautua sinne, minne ne ovat alunperinkin tarkoitettu? Takaisin sinne, mistä ne on kepulilainsäädännöin pykälöity vääriin osoitteisiin?
Esimerkiksi minne survottiin ihan tavalliset, tarpeelliset, ystävälliset, ihanat kodinhoitaja-nimikkeellä kulkeneet vihreäessuiset laupeudentekijät kuntien palkkalistoilta? Mille momentille virtaavat heidänkin palkoistaan "säästetyt" manipuroset nyt?
Ovatko ruumiin ja mielen terveys/sairausasiat vain valjastettu nekin pitämään alamaiset säikkyinä ja kuuliaisina vallanpitäjien ja heitä tukevien markkinavoimien, tiettyihin toimenpiteisiin tähtäävien suunnitelmaketjujen tarpeellisina lenkkeinä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti