Kaupunkien ja kuntien kasvot...

...loistavat yleensä hyvin hoidettuina, vihreät parrat ja muu karvoitus ojennukseen trimmattuina, toriensa posket pestyinä ja suihkulähtein koristeltuina.

Mutta kun hieman kulkee syrjemmälle, kaupunkien kainaloihin ja muihin taipeisiin, oravien ja lintujen naapurustoon, siimekseen metsiköiden, paljastuvat ihmisten toimet näkyvän miljöönsä kiillottamisessa silmänlumeeksi, törkeäksi tekopyhyydeksi. Pinnalta kullitetuksi siveydeksi kuin valtioiden välinen ympäristöpolitiikka korulauseineen, kansainvälisine ilmastokokouksineen ja small-talkeineen.

Edellisen blogini valokuvat ovat Kajaanista, muutama kilometri kaupungista Joensuun suuntaan.

Kylttejä, tienviittoja tai mitään muutakaan informaatiota tästä kaatopaikasta ei tienvarteen ole pystytetty. Siinä sitä veronmaksaja tai joku muu satunnainen metsäänpoikkeaja, maailmantöllistelijä sitten ihmettelee, että kenenkäs rojulaatikko se onkaan nurin luontoon käännetty, esteettiseksi roskaksi suonlaitaa tarkkailevien silmille aseteltu.

Kykyä päätellä-omaava tietenkin hoksaisee pian, että Kajaanin kaupungin ylijäämävarastoltahan paikka näyttää. Yksityisiltä harvoin jää omakotityömaalta viemäriputkea, valurautakansia, betonirenkaita, liikennemerkkejä tai muutakaan tavaraa järjestelemättömiksi, hehtaarien kokoisiksi läjiksi metsiin kuljeteltavaksi. Kierrätykseen ainakin rautatavaran ja muovin se toimittaisi, betonirenkaat ja -putket murskaamoihin ja muun roinan viralliselle kaatopaikalle. Ainakin uhkasakon uhalla aikanaan.

Pienestä Suomestamme löytyy kaupunkien ja kylien laitamilta pilvin pimein ylijäämä- ja purkutavarasta syntyneitä kaatopaikkoja. Läjittäjinä ovat toimineet yleensä kunnat itse ja erilaiset rakennus-, putki-, sähkö- ja koneyrittäjät. Tällaiset rompetorit ovat halpoja ylläpitää ja voidaan naamioida hätävaravarastoiksi joista haetaan sitten tavaraa "jos" satutaan tarvitsemaan. Tai jos rautakauppa on pahimoilleen lyönyt ovensa kuutamossa kuhkijan nenän edessä säppiin...

Asian jakomielisyyteen kuuluu, että samat veronmaksajien palkkalistoilla olevat virkamiehet ja -naiset, jotka hiljaisesti hyväksyvät organisaatioidensa sisäiset ympäristörikokset, joutuvat virkansa puolesta uhkasakkojen uhalla nuhtelemaan kaupunkien asukkaita näiden ympäristörikkeistä omilla takapihoillaan. Varsinkin kun joku ystävällinen naapuri valittaa aitaan nojaavasta skodanrottelosta, heinähäkistä tai traktorin takarenkaasta. Suuremmille veronmaksajille hekään eivät uskalla tällaisista asioista edes sormea heristää; "tsot tsot, poijaat".

Muistuu jotenkin mieleeni lehdistä luettu tarina uhkasakotetusta kajaanilaisesta, ehkä hieman vajain tulpin varustetusta kansalaisesta joka takapihalleen jonoiksi asti autoja on kerännyt... (Klaus-Erik Nygård, josta jälleen oli juttua Kainuun Sanomissa 28.10.2008)

Pannaas vähän kertausta ympäristölakia käsittelevän pumaskan alkulehdykäisiltä. Kukanenkin lukekoon sen kokonaan vaikka netistä:

Ympäristönsuojelulaki 4.2.2000/86
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 luku

Yleiset säännökset
1 §
Tavoite
Tämän lain tavoitteena on:
1) ehkäistä ympäristön pilaantumista sekä poistaa ja vähentää pilaantumisesta aiheutuvia vahinkoja;
2) turvata terveellinen ja viihtyisä sekä luonnontaloudellisesti kestävä ja monimuotoinen ympäristö;
3) ehkäistä jätteiden syntyä ja haitallisia vaikutuksia;
4) tehostaa ympäristöä pilaavan toiminnan vaikutusten arviointia ja huomioon ottamista kokonaisuutena;
5) parantaa kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristöä koskevaan päätöksentekoon;
6) edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä; sekä
7) torjua ilmastonmuutosta ja tukea muuten kestävää kehitystä.


2 §
Soveltamisala

Tätä lakia sovelletaan toimintaan, josta aiheutuu tai saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista siten kuin jäljempänä säädetään. Lisäksi tätä lakia sovelletaan toimintaan, jossa syntyy jätettä, sekä jätteen hyödyntämiseen tai käsittelyyn.