Ei kaikkia uusia kulttuureja voi ...

...tunkea päähänsä kuin matematiikan kaavioita tai äidinkielen synonyymeja. Puhumattakaan, että vuosikymmeniä vanhat ennakkoluulonsa saisi yhdessä yössä ahdistetuksi mielen labyrinteistä poistumisreitille.

Mutta on minulle muodostunut mielipide maahanmuuttajista jo entuudestaan. Yksinkertaistettuna se on ollut, että olen yrittänyt ottaa asioiden taustoista selvää ja sitä kautta lisätä tietoa, miksi ihmiset lähtevät kotoaan ja koko kotimaastaan pois. Tai joutuvat lähtemään, ihan kuinka vain.

Itse olen "joutunut" lähtemään monesta kodista jotka olen perustanut ja rakentanut armaassa Suomessamme. Kun kaikki muuttoni, lyhyetkin hetkoset eri paikkakunnilla, lasketaan yhteen, on siirtymisiä kertynyt 22:een eri osoitteeseen sekä niistä pois.

Ei minua ole ase ohimolla uhattu, ei ovelleni ole polttopulloja viskottu eikä ikkunoita kivitetty, en sen vuoksi ole lähtenyt. Paitsi kuvaannollisesti törkykirjeissä ja häirikköpuheluissa eräällä paikkakunnalla kun esitin pakinapalstoilla ja mielipidekirjoituksissa näkemyksiäni yhteiskuntamme työttömien ja köyhien ahdingosta, sotaa kaikkialle rakentavan, siihen jatkuvasti valmistautuvan maailmanpolitiikan muuttumattomuudesta ja fascismin olemassaolosta yhteiskuntarakenteiden varjoisissa painanteissa.

On joku pöljä keskisormensa nostanut minulle jo näidenkin, mitättömien blogikirjoitusteni innoittamana. Nimettöminä ja piiloistaan iskevät ne kuin salavihaiset rakit, ja vaikka ei haukku haavaa tee, se läimäisee aina rakkuloita mielenpintaan.

Mutta mihinkään konkretiaan johtamattomilla uhkauksilla on antivaikutus tälläisen vastarannan kiisken mielentilaan; uhma vain kasvaa.

Muuttojeni syyksi voinen mainita levottoman mielen ja alituiseen paikkaansa hakevan etsijänveren. Tai, että syytä levottomaan liikehdintääni en ole vielä löytänyt. Voin tosin epäillä isältäni saatua mallia siitä, että; "... ken kulkee se näkee ja yrittää ymmärtää, ken paikoilleen juuttuu se vain epäilee, luulee ja käy kirvein vierasta ovelle vastaan."

Lapsenkorviini kantautui joskus kauhutarinoita mustalaisista jotka ryöstävät tuhmia lapsia mukaansa. Onneksi sellaisten kauhukuvien maalailijat ja niillä nautiskelevat typerykset ovat kauhtuneet mielessäni reikäisiksi jalkaräteiksi autiotupien pihoille unohtuneille, lahoille pyykkinaruille.

Mustalaiskulttuuria, tai muitakaan erilaisia kulttuureja ymmärtämättömät pysyvät aina joukoissamme, siihen millään valistuksella ei täydellistä vaikutusta saada aikaan. He ovat niitä, jotka eivät lue kuin postilaatikkoon kolahtavat "rahatpois"-liikkeiden porakonemainokset ja muut joutavat ilmaisjakelulehdet. He eivät sisällytä iltalukemistoonsa vaikkapa kirjaa "Suljetut ovet" joka kertoo Panu Pulman tutkimuksesta kotoisista romaneistamme, kertomusta kodittoman, etnisen ryhmän äärimäisen vaikeasta taipaleesta 1500-luvulta EU-suomeen, yrittääkseen edes hiukan ymmärtää, miksi kokonainen kansa on satoja vuosia sitten kotimaastaan joutunut lähtemään.

Laitan tähän lainauksen em. kirjan-arvostelusta:

"Panu Pulma: Suljetut ovet. Pohjoismainen romanipolitiikka 1500-luvulta EU-aikaan. SKS, Helsinki. 237 s.
”Miksi ovet ei auenneet heille?”
Vankka tutkimus pohjoismaisen romanipolitiikan historiasta
Romaniväestön taustasta on olemassa kaksi suurta historiallista kertomusta. Virallisen, vakiintuneen ja laajalle levinneen tulkinnan mukaan romanit ovat aikoinaan lähteneet Luoteis-Intiasta ja eri reittejä käyttäen levittäytyneet Euroopan kaikkiin osiin. Kiertelevä elämänmuoto, oudot tavat, outo ulkonäkö ja outo kieli olisivat herättäneet pelkoa ja torjuntaa, ja siksi mustalaisten aika on kärsimyksen ja sorron julmaa historiaa. Romanien omassa kertomusperinteessä on elänyt toisenlainen tulkinta. He olisivatkin lähteneet Egyptistä, tulleet aikoinaan karkotetuiksi uskonnollisten syiden vuoksi ja rangaistuksena joutuneet elämään muiden kansojen keskellä, kierrellen, muita palvellen ja muiden armoilla. Tämä näkökulma korostaa mustalaisten selviytymistä, sopeutumista, taitoa, arvokkuutta ja kunniaa. Romanitutkimusta tehdään yleensä vain ensimmäisestä näkökulmasta käsin, ovien sisäpuolelta katsottuna.

Panu Pulma tutkii pohjoismaista valtiollista etnopolitiikkaa 1500-luvun alusta nykypäivään saakka. Hänen etnopolitiikan käsitteeseensä sisältyy uusi ymmärrys etnisyydestä ja identiteetistä, jolloin ne nähdään, ei enää vakaina, määrättyinä ja pysyvinä, vaan alati muuttuvina, kerrostuneina ja uudistuvina ilmiöinä. Politiikan keinoin etnisyyttä on määritelty yhä uudelleen poliittisten ja taloudellisten intressien pohjalta.

Pulman mukaan pohjoismaisessa romaneihin kohdistuneessa valtiollisessa etnopolitiikassa on erotettavissa neljä eri vaihetta. Ensimmäinen ulottui 1500-luvun alusta 1600-luvun puoliväliin. Aluksi romanit otettiin uteliaan kohteliaasti vastaan, mutta myöhemmin politiikka muuttui avoimen repressiiviseksi. 1600-luvun puolivälistä alkoi toinen, integroimisen vaihe, jolloin romaniväestöä ”kiinnitettiin” mm. armeijan, käsityön ja kaupan ammatteihin.

Romaneihin kohdistettu politiikka oli osa kansallista irtolaispolitiikka, eikä se erityisesti pohjautunut etnisyyden määrittelyihin. Kolmannella kaudella, joka kesti 200 vuotta aina 1960-luvulle asti, romanipolitiikasta muotoutui erityinen etnisyyspolitiikka, jonka sisällä kuitenkin kilpailivat pakkosulauttamisen, eristämisen ja sosiaalisen sopeuttamisen linjat. Viimeistä vaihetta leimasi politiikan äkkikäännös, jolloin kansainvälisen painostuksen, poliittisten suhdanteiden muutoksen ja romanien oman toiminnan tuloksena muotoutui kokonaan uusi etnopolitiikka. Sen sisältönä oli vähemmistöjen aseman ja oikeuksien turvaaminen ja niiden sosiaalisen ja kulttuurisen aseman aktiivinen kohentaminen.

Panu Pulman kirja on tärkeä. Se on huolellista ja luotettavaa tutkimusta. Se on oivaltavasti kirjoitettu ja se puhuttelee. Itse asiassa kirjan luettuaan jää hämmästelemään, miten romaniväestö on Suomessa ylipäänsä selvinnyt ja lisääntynyt jopa nopeammin kuin kokonaisväestö. Sen menestystarina saa toivomaan, että joku tai jotkut romaniväestön edustajat itse kirjoittaisivat kansansa historian, ovien ulkopuolelta nähtynä."
Antti Häkkinen

"Lukeminen kannattaa aina", kuten myös konkreettinen tutustuminen ihmisiin kulttuurista ja ihonväristä piittaamatta.

On myös oltava valmis tarkastelemaan omia pelkojaan faktatietoja vasten sekä menneitten, olevien ja tulevien sukupolvien rasistisien opetuksien jatkuvaa kumoamista. Oltava alati alttiina evolutiivisen välttämättömyyden periaatteiden pohtimiseen. Sen, että ellei uutta verta pienen kansamme "geenipakkiin" olisi alkanut lorahdella, sukurutsaiset mutaatiomme degeneroituisivat tänne Pohjanperien aitauksiinsa kuin panda-karhujen viimeiset jäsenet kiinalaisissa eläintarhoissa.